Viime vuoden kliseisiä ajatuksia ystävänpäivän kunniaksi
Tällaisia mietteitä tasan vuosi sitten, kierrätys kunniaan:
Muistan hyvin kun ystävänpäivä rantautui Suomeen. Elettiin 80-lukua. Jo heti iskostui mieleen, että ystävänpäivä tarkoitti pienen lahjan ostamista parhaimmille kavereille. Ala-asteikäisen kukkaro ei paljon antanut myöden, 10 markalla sai kuitenkin jo tärkeimmät mukit ja posliinikoristeet lahjakääröön. Siinä myös mitattiin ystävyyden laatu; kuka jaksoi odottaa vastalahjaa tarpeeksi kauan ja kuka närkästyi, kun ei saanut lahjaa samantien takaisin. Meinasi tulla suru puseroon kun tajusi, että tästä lahjastako meidän ystävyys on kiinni? Tällaisia asioita miettineenä 8-vuotias tyttönen tajusi jo, että ystävyys on jotain muuta kuin lahjoja.
Moni on nyt sitä mieltä, että ystävänpäivä on turha päivä. Ystävänpäivä kun on jokainen päivä vuodesta. Miksi sille siis täytyisi tekopyhittää yhtä spesiaalia päivää vuodesta kun jokainen tietää, että ystävät ovat tärkeitä ja mielessä jokainen päivä vuodesta? Facebook tarjoaa oivan tavan muistaa ystävää, kortteja ei tule enää lähetettyä. Koska ystävänpäivä on “joka päivä” antaa se ikään kuin syyn luistaa “velvollisuudesta” lähettää ystävänpäiväkorttia tai muuten muistaa ystäviään erikoisemmin tänä tiettynä päivänä. Mutta rehellisesti, kuinka usein sitten vuoden muina päivinä menet ja lähetät ystävällesi kortin ja kerrot kuinka tärkeä hän sinulle on? Kapinallinen voi ostaa ystävänpäiväkortin nyt – ja lähettää sen syyskuun 14. päivä ihan vain ilmaistakseen, että ystävänpäivä voi olla mikä päivä vuodesta tahansa.
Mielestäni ystävänpäivä on olemassa sitä varten, että maailmamme vaan tarvitsee pysäyttäviä hetkiä. Arjen kiireessä ystävyydet ovat olennainen osa elämää, ystävänpäivänä tätä voi juhlia tai ihan vain omassa päässään miettiä mitä eri ystävät sinulle merkitsevät. Ystävyys, jota voidellaan ja huolletaan tavalla tai toisella kestää varmasti vuosikymmeniä.
Käyn joka päivä ostamassa lounaani Sokoksen kahvilasta, kuten myös tänään. Hymyillen seurasin ihanaa jo varmasti eläkeikää lähellä olevaa rouvasnelikkoa kahvipöydässään. He nauroivat kalenterit kädessään, liekö sopivat seuraavaa tapaamistaan. Muutkin pöydät olivat täynnä iäkkäämpiä ystäviä. Olemme monesti miettineet ystäväni kanssa miltä näytämme, millaisia olemme, mitä olemme kokeneet ja kuinka hyviä ystäviä olemme vielä silloin kun minä olen 72 ja ystäväni juuri täyttänyt 70. Jauhammeko samoista asioista, kuten tähänkin saakka? Miehistä, elämästä, jojo-laihduttamisesta, vaatteista ja toiveista? Ehkä lapsenlapsista ja yhteisten tuttujen kuulumisista? Otamme skumppalasin kahvin seuraksi, mikäli terveys sallii?
Ystävyys on ihanaa, sillä heidät saa valita itse. He tulevat elämään usein yllättäen ja kutsumatta. Siitä huolimatta heistä ei halua luopua ja jokaisella on oma tärkeä rooli elämässä. Mikä tahansa ystävyys voi syventyä mittoihin, joita ei voi sanoilla kuvailla. Ystävyys on lahja ja selittämätön yhteenkuuluvuuden tunne, jonka pitäisi olla vilpitöntä ja lahjomatonta. Se ei tarkoita, etteikö silloin tällöin sitä voisi osoittaa pienillä teolla, pienillä sanoilla tai vaikka suurilla eleillä. Joko ystävänpäivänä tai joku muu päivä.
Kuulostaa hyvinkin itsestäänselvältä kaikki tämä, mutta onko se sitä todella? Olen itse ainakin hyvä miettimään, kuinka ihania ystäviä minulla elämässäni on, mutta ihan yhtä huono kertomaan sitä heille tarpeeksi usein.
Viime lauantaina oli minun ja lapsuudenystäväni ystävänpäivä. Lähdimme peltojen keskelle paukkupakkasessa lenkille, niinkuin aikuisiässä olevat naisihmiset tekevät. Heittäydyimme keskellä ei mitään metristen hankien päälle makaamaan, oltiin ihan hiljaa ja katseltiin tähtitaivasta. Olimme niin tehneet joskus aikaisemminkin, kymmeniä vuosia sitten. Lopunaikaa lenkistä ihailimme puita, hankia ja kuuta. Taivasta ja sitä kuinka kaunista kaikki on. Ja sanoimme ääneen toisillemme kuinka kiva se kaikki oli jakaa toisen kanssa.
Tänään? Hyvää ystävänpäivää sinulle, myös tänä vuonna. Muistakaa, että yksinäisiä ihmisiä on paljon. Jos työ sallii, niin se on oiva tilaisuus helpottaa sekä omaa, että kanssaihmisen yksinäisyyttä. Asiakaspalvelussa tällä on isokin rooli. Kuuntelemisen taito on ehkä se kaikista tärkein taito.
Hyvää ystävänpäivää sinulle. :)
