Uusi puhdas elämä

“Heippa, nähdään kuukauden päästä, tosin et tunnista muo enää, sillä aion olla niiiiiiiiiiiiiin supertimmissä kunnossa kun palaan“, on jokavuotinen lauseeni kun kirmaan töistä kesälaitumille. Olen palannut töihin kyllä aina hieman muuttuneena: hiustenväri vaihtuneena ja viisi kiloa turvonneena. Jospa tänä kesänä olisi vihdoin toisin.

Olen aina ollut keskimääräistä kiinnostuneempi puhtaasta elämästä, ruokavalion vaikutuksesta omaan terveyteen sekä liikunnasta. Mutta olen ahminut kaikkea tätä teoriassa – ja siirtänyt toteuttamista siihen hetkeen kun minulla on aikaa aloittaa elämänmuutos. Kuulostaako tutulta? Vaikka elämä olisi kiireistä ja dedikset kolkuttelevat pikkuvasaran lailla paikassa nimeltä omatunto, parasta mitä voi itselleen tehdä on rauhoittua. Trendinä ehkä yhteiskunnallisesti voimakkain ja massaisin on hidastaminen. Hidastamisellahan ei ole mitään tekemistä laiskuuden tai tehottomuuden kanssa – päinvastoin. Hidastaminen tarkoittaa harmoonista keskittymistä ja läsnäoloa ympärillä oleviin asioihin ja tätä kautta tekemistensä tehostamiseen.

Itselleni yksi tärkein asia hidastamisessa olisi saada mieli puhdistettua kaikesta ylimääräisestä painolastista, kuten epävarmuuksista, tekemättömistä asioista, toisten ihmisten mielipiteistä jne. Ja pystyä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan; aloittaa se, työstää sitä ja lopettaa se. Samalla kun on omassa tekemisessään täysin läsnä, tulee automaattisesti myös nautittua itse matkasta. Ja sitä voi kutsua elämänlaaduksi.

Mikään ei oikeastaan ole ärsyttävämpää niin itsessään kuin kanssaihmisissä kuin “olla paikalla, mutta ei läsnä“. Se on tavallaan täysin ajan väärinkäyttöä ja hukkaan heittämistä. Vai onko jollain ollut vaikka ennen loppuunpalamistaan tunne, että “en muista viimeisestä puolesta vuodesta yhtään mitään“. Niin.

En ole joogaihminen, en harrasta hotjoogaa tai muutakaan mitä voisi meditatiiviseksi toiminnaksi virallisesti kutsua. Mutta harrastan ajattelemista. Haaveilua. Unelmointia. Ja silloin kun syvennyn tähän tilaan, voi sitä kutsua meditatiiviseksi tilaksi. Silloin syntyy ahaa-elämyksiä, uusia ideoita tai pystyn vaikka antamaan itselleni anteeksi oman vajaavaisuuteni. Mutta tähän tilaan vaaditaan muutamaa asiaa – aikaa ja läsnäoloa. Vaikka 15 minuuttia päivästä, ei sen kummempaa.

Jos harrastaisin joogaa – mikä ei ole lainkaan mahdotonta (onhan minulla aiheesta kirjojakin) – haluaisin tehdä sitä ystäväni kanssa puistossa, vailla suorittamisen paineita. Kesällä tämä on mahdollista, mutta kun oikein irrottaa ajatuksensa pinttyneistä mielipiteistä niin voi löytää oivalluksen siihen, kuinka se olisi keskitalvellakin mahdollista.  Puistossa joogaaminen siis. Romukoppaan voi heivata elämästään ajatukset: “mutta kun se ei ole mahdollista“ . Anteeksi kuinka niin?! KAIKKI on mahdollista, jos vaan keksii keinon ja uskoo siihen.

Netta ja minä harrastimme jo joogailua puistossa, vaikka kumpikaan ei osaa edes sanoa oikeaoppisesti tervehdystä auringolle. Ajatus on kuitenkin tärkein – ja yhteinen läsnäolo. Ja ei sitä voi kieltää että spessut, mukavat ja ihanalta tuntuvat vaatteet tekevät tilanteesta vielä nautittavampaa.

Yksi tärkeä asia omaan hyvinvointiin – sen olen konkreettisesti huomannut – on ruokavalio. En kannata dieettejä, niinhin minusta ei ole. Mutta huvittavaa on, että kun minulla oli hevonen, pidin tarkkaa karttaa siitä, että se sai juuri kaikkea kivennäistä, energiaa, kuitua ja vitamiineja ruokavaliostaan voidakseen hyvin ja elääkseen pitkään. (eli 28-vuotiaaksi, terveenä). Samaan aikaan kun pilkoin hevoselleni porkkanaa, valkosipulia ja mittasin B-vitamiinilisää, elin itse nuudelikeitolla. Ja ihmettelin kuinka ja miksi kroppa vetelee äärirajoilla – vaikka olen nuori. Luin paljon kaikenlaista – kuten aina – mutta vasta viitisen vuotta sitten löydettyäni Paula Heinosen kirjat, sain täydellisen pisteen iin päälle. Kiitos siis hänelle hänen viisaudestaan. Hän on jo kauan puhunut siitä, mihin vuoden sisään Suomi on ainakin sosiaalisessa mediassa herännyt: prosessoidun ruoan järjettömyyteen.

Vesi on paras janojuoma, mutta koska minulla ei tietääkseni ole aitoa lähdettä lähettyvillä, enkä kaupasta maustettuja/hiilihapollisia juomia aina viitsi ostaa (Bonaqua Villivadelma on paras!) niin maustan kaikki juomaveteni nykyisin jollain, useinmiten sitruunalla ja persilijalla. Tosin persilijaa tungen nykyisin joka paikkaan tai syön ihan sellaisenaan. Se auttaa mm. rautaa imeytymään paremmin, koska sisältää paljon C-vitamiinia. Sitruuna ja limetti ovat oivia maustamiseen, erityisesti jos pyrkii ruokavaliossaan vähentämään suolaa. Limettimehu vahvistaa luontaista suolaisuutta, etkä kaipaa suolalisää. Eli veteen ja ruoan pinnalle joka päivä.

Jos ei omista tehosekoitinta – tuota loistavaa laiskanihmisenystävää – niin hanki nyt tai viimeistään 3+1 päiviltä. Sillä voi tehdä smoothieta, kylmiä ja kuumia keittoja, soseita – mitä ikinä keksit. Itse kokeilen huolettomasti kaikenlaisia makuyhdistelmiä periaatteella mitä kaapista löytyy. Lisäilen myös mukaan Pascoe-jauhetta, joka auttaa tasapainottamaan elimistön happo-emäs-balanssia. Se sisältää mm. magnesiumia ja kalsiumia, joista ensiksi mainittu on ihmiselle erittäin tärkeä kivennäisaine.

Muuten salaatti, pähkinä, kanamunalinjalla tulee mentyä, jos kotona ruokaa täytyy valmistaa. Töissä ollessani Coffee Housen kana-caesar-salaatti on jokapäiväinen ateriani, kunnes olen siihen niin kyllästynyt että vaihdan sen johonkin toiseen. Vielä kun oppisi syömään rauhassa ja nauttien, eikä tietokoneen ääressä samalla kun käsittelee kuvakokoja…

No, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Uutta, puhdasta elämää.

OBH Nordica – tehosekoitin Sokos, sporttivaatteet sekä Netan, että minun päällä Sokos.