Oma koti. (vain tämän kerran)
Minullapa oli eilen aivan ihana vapaapäivä. Siksi täälläkin hiukan hiljaisempaa. Hieman etätyöskentelyksi meni joka tapauksessa, mutta mikäs siinä kun aurinko tulvi sisään ovista ja ikkunoista.
Usein kavereilla ja ystävillä on aina ihana sisustus ja saan mielettömän tsempin päälle sisustuspuuhissa kun käyn jonkun ihanassa, siivotussa kodissa. Eilen katselin pitkästä aikaa kotiani, tuota pölyttynyttä mummilaa. Mietin, että ainaisen suunnitelmien sijaan, löytyykö kodistani minua itseäni inspiroivia juttuja edelleen. Tykkäänkö? Viihdynkö?
Sisustuspuuhiin ryhdyn joka tapauksessa. Ei tarvitse suurta remppaa tehdä. Pienillä jutuilla voin varmasti päivittää lookin, joka on – kuten varmasti huomaatte – suhteellisen värikäs. Pölyt pyyhkimällä saa muuten ihmeitä aikaan… Siis Don’t Worry, Be happy.
Uusi Trendi on muuten ihan loistava! En tiedä mitä sille lehdelle on tapahtunut. Puolitoista vuotta sitten olin sitä mieltä aivan vakavasti, että aika on ajanut minun ja Trendi-lehden väliin, mutta. Kyllä tällaiselle mummolle maistuu Trendi tällä(kin) kertaa loistavasti! Ja tuo kansi, pinkit huulet..mikä onkaan kevään huulipunan väri?! Kosmeosasto kutsuu.. :)
Voisi olla yhtä kuin joulun loppu. Kuusi kannetaan ulos, viimeiset joulutortut lahjoitetaan eteenpäin.
Voih, mitä sieltä sun kodista löytyykään: mun lapsuutta. Oikein sielussa värähti.
:) Tarkistin taulujen kuvien vuosiluvut: 1839 ja 1905.
Mutta ne taulut ovat olleet mun lapsuudenkodin seinällä. Vaari on ne kehystänyt ja laittanut.
Tiesin, että niitä katselit sillä silmällä :) Ne ovat paraatipaikalla ja hellässä huomassa.