Kylpyhetki

Omien mainostensa uhri kiittää alennusmyyntejä. Niinpä ne kolme suloista monitoimilyhtyä raivasivat tiensä kylpyhuoneeseeni, jota ranskalaiseksi kutsun, kun ei sitä moderniksi spa-kylpyläksikään voi. Housen kesäinen peili löysi kun löysi sekin 70% alen kautta aikoinaan tiensä samaan osoitteeseen ja kehystää kasvot iltapesulla. Nyt myös lempeä kynttilän valaistus pehmentää tervetulleet naururypyt peilikuvassa. Se mitä ei nää, sitä ei ole olemassa, eikö? Tunnelma on ainakin kohdillaan sunnuntaisessa vaahtokylvyssä, sen voin kertoa. :) Inspiraatiota voi siihen hakea Ranskalaisia tunnelmia -sisustuskirjasta, joka kahdeksalla eurolla lähti mukaan sekin Sokoksen alesta.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Luontoäidin silmäpussit

Jotkut toivovat lempikorkkareidensa vuoksi juuri tällaista joulua – lumetonta ja mustaa. Rakastan sitä, kun syksy tulee ja jättää jälkeensä kesän muistot, luonto kylmenee ja huurtuu, menee nukkumaan. Lumi peittelee nukkuvan lempeästi valkoiseensa ja suojaa pakkasen puremalta muutaman kuukauden ajan. Keväällä onkin auringon vuoro alkaa kutitella luontoa säteillään, löytää tiensä lumen läpi ja herättää nukkuva taas uuteen aamuun. Niin sen mielestäni täytyy mennä.

Mutta tämä. Kuka edes kehtaa toivoa mustaa joulua lempikorkkareidensa vuoksi tai lumitöiden pelossa! Otan aivan yhtä raskaasti tämän pimeyden kuin luontokin itkiessään pelkkää vettä, koska sitä ei päästetä nukkumaan talviuntaan rauhassa. Veikkaan, että luontoäidillä on melkoiset silmäpussit tällä hetkellä.

Minä toivon valkoista joulua. Toiseksi itsekkäistä syistä, tarvitsen sitä valoa ja lumen tuoksua tähtitaivaan alla. Ensimmäiseksi siksi, että luonto tarvitsee sitä. Ja haluan hiihtämään. Niinpä pysyn sisällä siihen saakka kunnes kunnon talvi tulee. Ostin jopa pitkästä aikaa jouluvaloja ja kynttilöitä, jotta lohdutuksen sana kotona olisi mahdollisimman suuri. Sokokselta tietenkin, mistäs muualta. Mitä en omasta kaupastani saa, sitä en tarvitse. Ja nyt on kysymys silkasta mukavuudenhalusta, ei muusta.

Punaiset valot sängyn päädyssä kutsuu iltaisin nukkumaan sohvan sijaan sängyn puolelle, aamutähti keittiössä herättää kahvin kanssa tarpeeksi lempeästi ja suklaan tuoksuinen kynttilä paijaa torkkupeiton alla makoilijaa.

Toivotaan nyt, että se valkoinen joulu tulisi. Muuten en ala.

Mira-Bella

Minun kotini

Minun keittiöni. Koska nyt on myös kotoiluviikko, muistin, että lupasin näyttää täälläkin remonttireiskataitoni. Niistä voi olla montaa mieltä – tiedän kyllä mitä mieltä useimmat ovat – mutta oma on kotini! :D

Ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että rakastan ruskeaa. Aikaisemmin seinä oli hetken mielijohteesta päätynyt vaaleanpunaiseksi. Fuksian sijasta sävystä tulikin siis berliininmunkki. Se selittää paljon keittiökäyttäytymistäni viime vuosina?

Nyt mennään maanläheisellä ruskealla. Inspiraationa toimi barokkikehykset, jotka ostin Sokokselta, vanha posliiniteekannu ja auringonkukan väriset retrokaappini.

Berliininmunkki vaihtui täten suklaiseen sacherkakkuun. Herkullinen keittiötulevaisuus siis edelleen edessä. :)

Olisi kiva tietää kuinka moni räiskii maalia kotinsa seinille? Ja kuinka moni taas luottaa viileään ja varmaan valkoiseen?