Miten sen selittäisi?
On ihan tyyntä ja hiljaista, vaikka melkein kuulet lumihiutaleiden äänen. Taivas on tummansininen, ei musta. Sitä vasten valkoiset hattarapilvet ovat asettuneet paikoilleen, eivät liiku milliäkään. Kuunsirppi ja kirkas tähti antavat kauniin kontrastin pehmeälle pilviuntuvalle, valaisevat vitivalkoiset puiden oksat, hanget, kaiken. Hengitys huurustuu paksuksi, valkoiseksi pumpuliksi taivasta vasten. Hopeanvalkoiset puut seisovat ylväänä miljoonat timantit oksia koristaen. Kaikki on glitteriä. Hiljaista on. Jos liikut, narskuu. Kun hengität, toivot muistavasi vielä pitkään miltä pakkanen tuoksuu.
Eipä sitä pysty selittämään.
Se pitää kokea. Ajattele, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaa edes nähneet tai koskettaneet lunta.

Sitten voidaan ajatella tätä Espritin paitaa, joka on kivan retro-oranssi. Pehmeä ja lämmin. Ja tykkään siitä kovasti. Tahdon ostaa sen.
Farkut Icon, nilkkurit Vagabond/ Sokos











‘





Kesää jo malttamattomana odotan…
:)