Katri&Katariina

On ihmisiä joita ihailee. Sen tietää siitä, että on tavallaan kiinnostunut siitä mitä he tekevät. Ja syy tähän on tietenkin se, että haluaisi ehkä itse tehdä jotain saman suuntaista. Yksi mielenkiintoa herättävä persoona on Katariina Souri. Ehkä ainakin mediassa hieman aliarvostettu, mutta monella tapaa lahjakas tyyppi, joka ainakin nykyisin tuntuu elävän juuri sellaisten arvojen mukaan mitä itsekin ihailen. Ja hän on elämässään tehnyt muutamia sellaisia asioita, joista itse ikuisesti vaan haaveilen. (en puhu nyt niistä iänikuisista kuvista – oli pakko sanoa). Olen lukenut hänen teoksiaan, mutta ennenkaikkea se moniuloitteisuus ja rohkeus omannäköisiin ratkaisuhin kiinnostaa. Uusin kirja Pillerinpyörittäjä perustuu löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin ja saatavana tietenkin myös Sokoksista. Sadepäivän kunniaksi kirja kainaloon ja divaanille.

Toinen kotimainen nainen jota aloin ihailemaan juuri nyt. Kyseinen levy on nyt todella pilkkahintaan ja jos ei aikaisemmin ole tätä naista kuunnellut, niin nyt siihen oiva tilaisuus tutustua ilman että kolikkopussi kevenee. Pitkän uran tehnyt nainen, eihän sellaista voi kun ihailla. Ja se, että Katri Helena kaunistuu vuosi vuodelta, on meriitti sekin. Jos minä olen hänen näköisensä hänen iässään, antakaa minulle palkinto!

Leppoisaa sadepäivän jatkoa! Ainakin teitä oli mielettömästi liikkeellä sillä perinteisellä asialla sadepäivänä: shoppailemassa. Vinkkaan, että kodinosasto on täynnä ainakin minua kiehtovia juttuja – eikä tämä ole mainostussoopaa, käykää itse katsomassa.

Syrjähyppyjä

Olen vastikään ostanut paidan ja nyt haaveilen jo seuraavasta. Vailla mitään lojaalisuutta tätä uusinta ihastusta kohtaan. Vyö korostaisi ritarillisuuttani, jalkaani laittaisin Vagabondit.

Nyt vaan odotellaan aurinkoa. Etanoita olen bongannut kotipihalta, täytyy kysyä heiltä missä se aurinko luuraa.

Ilmassa ja maan pinnalla

Iltalehdessä oli hauska juttu ylimielisyydestä, sen vaaroista sekä tulkinnoista. Ylpeys käy lankeamuksen edellä. En tiedä ylimielisyydestä, mutta ylpeyteni ainakin sai taannoin viime vuoden puolella kolauksen kun korot kopisten kävelin perjantai-iltana varmoin askelin Kampin kauppakeskuksen käytävää pitkin. Tiedäthän, sillä tavalla kuinka itsestään varma, menestyvä uranainen kävelee. (jäljittelin sellaista) Ja Pläts. Se oli aika kova pamaus, kun asetuin vatsalleni lattialle suorin jaloin, kiillottaen X asennossa Kampin käytävän lattiaa monta metriä. Makasin pitkin pituuttani pipo silmillä ja ajattelin, jos vaan jään siihen niin kukaan ei ehkä huomaa. Nostin pipon silmiltä ja huomasin makaavani ihastuttavan teinipoikalauman jalkojen juuressa, jotka katsoivat minua ilmeettömästi, aurinkolasit silmillä (sisällä, marraskuussa), purkkaa jauhaen. Sanoin siinä sitten, että: “Anteeksi, mitä sanoit?” (kuulin, että hän olisi sanonut jotain – ei tod.näk. ollut) mutta vastausta ei kuulunut. Jatkoi hän vaan purkan jauhamista. Nousin ylös ja jatkoin yhtä “itsevarmana” eteenpäin.

Maailman nolointa ehkä. Vai onko? Eipä juuri. Elämä on: välillä korkeelta ja kovaa, välillä rähmällään. Asenne kai ratkaisee mitä kummastakin saa irti.

Pariisin Kevät kysyi taannoin Facebook- sivustollaan  faneilta, että mikä biisi uudelta albumilta iskee tykimmin?

Vastaan täällä tähän, että ehdottomasti numero 5. Tulivuoria. Ote alusta..

älä seuraa miten muut tekee
jos käännyt katsomaan
taaksesi, näetkö silloin eteen
asfaltti on armoton
alusta kompastua
kun ilmalento alkaa
on hyvä antaa sen tapahtua…
… Pariisin Kevät/Tulivuoria

Suosittelen. Kevään ehdottomasti mielenkiintoisin levy. Voit ladata sen myös Poimuri.fi - sivulta, jolloin saat myös hyödynnettyä ässäbonuksiasi. Kyseisellä sivulla albumi komeileekin kolmantena ostetuimpien albumien listalla. Taaaai sitten voit hilpaista tänne Sokokselle ja ostaa levyn täältä, jolloin saat levylle kannet ja kaikki. Albumin kuvitus on peräisin lahjakkaalta vaikuttavan valokuvaajan Kerttu Malisen kamerasta.

Ilmalennot on ihan jees. Ne auttaa pitämän jalat varmemmin maassa siinä välillä.